Kuinka odotankaan sitä, että pääsen lentokoneesta ulos ja astun Naritan lentokentälle ja viettämään 3 ekaa päivää tokiossa :) Ja myös sitä, että nään ensimmäistä kertaa isäntäperheen ja pääsen tutustumaan heihin kunnolla. Ja kuinka ensimmäistä kertaa pääsen kouluun! Vaikka kielitaitoni ei todellakaan oo sieltä parhaimmasta päästä niin se ei tuuu todellakaan mun menoa estämään! xD Muutenkin toivon , että löytäisin itsestäni aivan uusia puolia mitä en oo ikinä tajunnut, että mussa on. Mutta onhan tässä tunteetkin ollut pinnassa, kun sitä tajuaa, että perhe ja kaverit jää tänne eikä ole ihan siinä käden ulottuvilla...
Voin kyllä sanoa, että tää vuosi tulee tekemään mulle niin hyvää tai ainakin toivon niin. Haluan kaiken sen kurjankin kokea mitä on varmasti tulossa ja oon kyllä henkisesti siihen valmistautunutkin. Toivottavasti takaisin tullessa oon parempi ja paljon kypsempi ihminen ja, että muutkin huomaavat sen :)
(Ps. Anteeks kuvat, En muute todellakaa omista minkäänlaista kameraa, mutta Japanista ostan oikeen ihanan Canon 600D:n )


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti